Uusavuttoman luontoretki

Matka lähestyy ja suunnitelmia olen tehnyt ehkä jo enemmän kuin paljon. Monia asioita pitää ottaa huomioon ja toivonkin että muistan kaiken sitten lähtö hetkellä, ettei sitten Kemijärven kohdalla huomaa että kaikki ruoka tarvikkeet jäivät sinne keittiön pöydälle. Paljon pitää ottaa huomioon, mutta onneksi on vielä aikaa.
Matkan starttaukseen on alle kaksi kuukautta, sitä ennen on vielä edessä ainakin muutto ja varmasti muitakin muuttujia. Tavaroita alan hankkimaan vasta lähemmin heinäkuussa, pitää ensin katsoa, mitä todella tarvitsen.
Matkasuunnitelma on selvillä. Sitä en valitettavasti paljasta koko matkani aikana, joka päivä olkoon yllätys että missä kaupungissa tai kylässä olen. Jotain jännitystä itsellenikin, sillä suunnitelma on vasta alustava, muutoksia voi tulla, jopa matkanvarrella. Aikatauluton aikataulu pitänee koko matkan. Ajettavien teiden kuntoa pyrin vielä tarkastelemaan, Suomessa uskon pääosin olevan hyväkuntoisia teitä, tai ainakin sellaisia ettei tarvitse joka hetki pelätä valtavaa tierikkoa.
Vakuutus olisi varmaankin syytä hankkia, kuten vanhankansan sananlaskukin sanoo, ei vahinko tule kello kaulassa, mutta onneksi en kanna kelloa mukana. Kaikkeen pitäisi osata varautua, pitäisi osata odottaa odottamatontakin. Varovaisuus ja tarkkaavaisuus voivat olla hyviä ehkäisykeinoja näissä asioissa.
Renkaan vaihdon opetuksen saan heinäkuun lopulla, pyörän renkaan korjaaminenkin olisi syytä opetella. Vaikka olenkin ehkä hyvinkin perinteinen kaupunkilaiskakara, niin en silti ole täysin tietämätön tai uusavuton luonnon suhteen. En tiedä milloin linnut palaavat suomeen, en tiedä monelta aurinko nousee kesäpäivänä, en tiedä miten erottaa puolukka juolukasta. Mutta se mitä tiedän on se, että osaan selviytyä. Osaan etsiä tietoa kirjoista sekä internetistä, kehtaan kysyä ohikulkevalta misspäin on etelä, tiedän missä hillat kasvaa. Tarkoituksena ei ole tietää, tarkoituksena on etsiä ja ottaa selvää.

varaudun kaikkeen, tai ainakin melkein.

Matkakuumetta

Kaikki lähti hetkellisestä päähänpistosta. Kaksi vuotta ehkä liiankin tylsää elämää eläneenä kaipasin elämääni jotain uutta, jännittävää ja ylipäätään edes jotakin tapahtumaa. Kouluihin hain tämän kevään hauissa, toivoen pääseväni edes johonkin opiskelemaan, päätin alkaa suunnittelemaan jotakin matkaa, jotakin uutta.
Pohdittuani mitä elämältäni haluan, mitä haluan tehdä ennen kuin jumitun työnorjaksi. Olen aina halunnut lähteä yksin matkalle, seikkailla, testata omia rajojaan. Ajatus Suomen ympärysmatkasta on aina kiehtonut, mutta vähäisen rahatilanteen ja elämän tilanteen vuoksi on se ollut vain haave. Kunnes tänä keväänä tajusin elämäni tulevan risteyskohtaan, jolloin se muuttuu, jolloin tulee suuria muutoksia. Tajusin mahdollisuuteni olevan nyt.
Asuntoautolla Lappiin. Asuntoauton olen jo vuokrannut, vuokra aika alkaa heinäkuussa ja matkaan on varattu aikaa noin kuukausi. Olen intoa täynnä ja enemmän kuin jännityksen sekavissa tunnelmissa. Tämä blogi levätköön ennen matkan starttaamista, mutta lähtöä edeltäviä tunnelmia päivittelen.
Tänä kesänä on minun vuoroni seikkailla ja koska en jaksa joka ikiselle sukulaiselleni, tuttavalle tai kaverille erikseen kertoa mitä teen ja missä, loin blogin. Tästä tulee matkakertomukseni, päiväkirjani, kuvagalleriani. Tänne jaan matkan ilot ja surut, yllätykset ja odottamattomat käänteet, kaiken mitä tämä karavaanari kokelas kokee matkansa aikana.