Rolloon ja takasin

Päivä 23. Kilometrejä takana liki 3000
Juoksenki

Nukuin yön kuin tukki, kerran vain herättyäni pahaan uneen kuulin ulkoa ääniä. Veikkasin Pirjon ja Tertun lähteneen mustikkaan. Lopulta nousin yhdeksän jälkeen ja menin sisälle aamupalalle, Oski pelasi sisällä parhaillaan korttia. Minut nähtyään, keitti hän minulle tee vettä. Syötyäni aamupalan tulivat naiset melkein samointein takaisin mustikasta, mukaan oli kuulemma tarttunut noin 20 litraa marjaa. Sirua rapsuttelin lattialla.

Suunnitelmissa oli lähteä Rovaniemelle. Alunperin en aikonut siellä poiketa, mutta saatuani kaverilta kutsun, en voinut siitä kieltäytyä. Ensin mietin että jatkanko matkaa Rovaniemeltä, vai mitä teen, mutta viihdyttyäni Juoksengissa näinkin hyvin, niin päätin että tulen tänne vielä takaisin.

Rovaniemelle ajoin pikkuteitä, auto tosin hieman kärsien ja Viltsu mökötti. Viimein saavuin Rovaniemelle, tosin navigaattori ohjasi kääntymään kävelykadulle, joten hetken kiersin etsien parkkipaikkaa. Soitin Henrille tai tunnetummin Inkolle, että missä oli heidän rapun sisäänkäynti. Inko lähti näyttämään Rovaniemen keskustaa, täällä on ihan vieri vieressä kolme kauppakeskusta ja keskusta katu näytti hyvinkin vilkkaalta. Käveltyämme pienen lenkin tulimme rantaan. Täällä näkyy yllättävän paljon taideteoksia, kuulinkin että nuorille on pystytetty oma graffitipuisto, joten sillanaluset olivat siistejä. Miksi ei tälläista menetelmää olla kaupungissa keksitty? (gröhöm kuntien johtajat).

 kiviin laitettuja sanoja, omalla englannillani en yhtäkään sanoista osannut suomentaa

Nälkä alkoi olla kova, joten menimme syömään. Inko suositteli ravintolaa nimeltä 21. Samassa oli myös baari, kahvila että ravintola. Tilasin kanateriaki vohvelin. Eli pohjalla oli lämmin vohveli ja päällä kylmää salaattia, kanaa ja kermaviilimäistä kastiketta. Hyvää, pitää kokeilla kotonakin. Keskusteltuamme asioita maan ja taivaan väliltä huomasin että parkkiaikani alkoi hiipua. Päätin lähteä jatkaman matkaani, Inkoa kiitin ja sovittiin että nähdään, joko pohjoisessa päin tai Tampereella.

Ajoin takaisin Pellon kautta, sillä ajattelin tällä kertaa autoa enemmän kuin ajan säästämistä. Matkalla näkyi paljon poroja jotka jolkotteli välillä ihan keskellä tietäkin. Pellossa pysähdyin kauppaan, oli aivan valtava jano joka oli piinannut viimeiset kilometrit.

Saavuttuani takaisin Juoksengin pihaan olivat Tertun kaksi siskoa käymässä. Siru näki autoni saapuvan ja saatuani parkkeerattua juoksi Se auton luokse odottamaan että missä kani. Nostin Viltsun samointein pihalle ja Siru melkein ratkesi riemusta. Ilo tosin ei välttämättä ollut molemminpuolista.

Nyt istun Pirjon ja Sirun kanssa pikkupuolella katsomassa telkkaria. Viltsu on pihalla auton vieressä, toivon ettei mäkärät sitä liiakseen kiusaa. Kohta puoliin kaiketi nukkumaan, huomisesta en vielä tiedä mitään.