Vaadimme vastauksia

Pielavesi

Olen pitänyt lomaa blogin kirjoittamisesta. On tuntunut hassulta kun ei enään selosta jokaikistä tekemistäni blogiin, välillä on ihan pitänyt herätä tilanteeseen että ei, en ajattele miten tämänkin asian saisi blogikirjoitukseksi muotoiltua. Pari viimeistä päivää on pitänyt kiirettä auttaessani siskoani kahvilalla enkä ole oikein muutenkaan jaksanut katsoa blogia. Mutta kuten jo lupasin täytyy matkan jälkipuinti vielä käydä läpi, karttaa kokemukset ja ajatukset.

Matkan alussa tein itselleni kysymyksiä joihin vastaisin matkan lopussa, mutta koska vihko jossa kysymykset ovat on tällähetkellä jossain takakontin peränurkan perimmäisessä nurkassa, jouduin keksimään kysymykset uudelleen. Tosin onnekseni muistin osan kysymyksistä ja sain keksimiseen myös apuakin.

Mitä opit / näit?
Opin karavaanariudesta, opin itsensä ylittämistä, opin yksinolemista. Opin nauttimaan luonnon hiljaisuudesta sekä matkanteosta, en vain odottanut päämäärää vaan nautin matkasta, jokaisesta mutkasta ja jokaisesta porosta tiellä.
Näin poroja (wau), metsää, peltoja, tietä ja lisää tietä ja hieman vielä tietä. Näin tuntureita, henkeäsalpaavia maisemia, sadetta, aurinkoa, kitukasvuisia koivuja ja järviä. Näin yöttömän yön, näin auringon laskun. Näin mäkäräisiä sekä sukulaisia. Näin mikä ihmisiä Lapissa kiehtoo.

Mikä oli ihaninta, mikä kamalinta?
Ihaninta oli ehdottomasti vapauden tunne. Sain tehdä mitä halusin, sain mennä minne halusin. Kukaan muu ei päättänyt mistään, kenenkään muiden mielipiteillä ei ollut merkitystä. Sain istua Kilpisjärven rannalla nin pitkään kuin halusin, sain istua vaikka koko päivän autossa, jos halusin. Vapaus, se oli ihaninta.
Kamalinta.. hmm, nyt pitää oikeasti miettiä. Oliko mikään niin kamalaa? Norjan tuuli. Kamalinta oli kun ajellessani Norjan puolella Jäämeren rannassa puhalsi tuuli kuin riivattu mantereelta ja pienikin irroittaminen ratista olisi suistanut auton tieltä, sitä en halua enään kokea.

Kadutko jotain/ mitä tekisit toisin?
Yhtä asiaa kadun, sitä etten ottanut matkalle mukaan pipoa. Kilpisjärven kylmissä öissä se olisi todellakin ollut tarpeen. Muuta en kadu, enkä mitään tekisi toisin.

Yllätyitkö?
Yllätyin. Ja paljon. En olisi ikinä uskonut Suomessa olevan niinkin upeita maisemia, senlaista maastoa. Yllätyin siitä että viihdyin Lapissa, muutamaan kertaan tosin halusin palavasti kotiin, mutta en olisi ikunakuunaana voinut kirjoittaa blogiin että thatsit mä lähen kotiin. En olisi voinut tuottaa lukijoilleni sitä pettymystä. Ja tiedän että jos olisi päättänyt lopettaa kesken, olisin päätöstä syvästi katunut. Mutta hyvä näin.

Tuliko koti-ikävä?
Tuli, välillä kaipasi suunnattomasti kotiin, mutta kuten äsken mainitsin, en olisi voinut tuottaa pettymystä ennenkaikkia itselleni ja blogin lukijoille.

Menikö paljon rahaa?
Oi kyllä, budjetti ylittyi reilusti, enkä tiedä viitsinkö edes laskea kuinka monella sadalla menimme budjetin suhteen pöpelikköön. Oikeastaan alkumatkasta ajattelin että matkalla en halua stressata rahaa, sillä se on vain rahaa. Kokemus on sitäkin kalliimpaa. Bensahan tosin on kaikkialla törkeänkin kallista, joten siihen varmaan suurinosa rahasta meni, ja vanha auto oli kunnon bensiinisyöppö. Mutta kiitos Teboil kortin säästin joitakin senttejä!

Mikä ärsytti?
Ötökät, itikat, mäkäräiset, kärpäset ja verhon välistä keskellä yötä silmään paistava aurinko. Viltsun sanomalehden repiminen ja katkonaiset yöunet. Auton armoton kolina ja stressi auton kasassa pysymisestä.

Tutustuitko uusiin ihmisiin?
Jonkinverran, kenenkään kanssa tosin en yhteystietoja vaihtanut, mutta tarvitseeko sitä aina. Paljon tuli keskusteltua erinäisten ihmisten kanssa, erilaisia keskusteluja tuli käytyä ja välillä mitä erikoisemmissa paikoissa; Saanan juurella, saunassa, punaviinin kera naapurikaravaanarin vaunussa, tienvarren P-paikalla. Mielenkiintoisia keskusteluja, näkökulmia, tietoa Lapista. Voisin ehkä sanoa tutustuneeni ihmisiin.

Lempipaikka?
Kilpisjärven ranta, sen yhden P-paikan kohdalla noin kaksi kilometriä rajan suuntaan Kilpisjärven keskustasta, p-paikka tulee siihen vasemmalle puolelle. Se oli matkan lempipaikka. Siellä vallitsi rauha, tuuli puhalsi ajoittain voimakkaanakin ja aallot löivät rannan kiviin. Miten rantaan on ylipäätään ajautunut niin isoja kiviä? Kaikkea kerkeää pohtimaan.
Kunniamaininnan kyllä saa myös Hossa-järven ranta sekä Kemijärvi.

Onko karavaanari kaikkien kaveri? Entä onko kaikki karavaanarien kavereita?
Karavaanari on ainakin karavaanarin kaveri. Ohittajaässät ei ole karavaanareiden kavereita. Kaikkien ei tarvi olla kaikkien kavereita, mutta liikenteessä on tultava kaikkien kanssa toimeen.

Viimeinen kysymys, se kaikkein kinkkisin. Matkan alussa pelkäsin että rakastunko Lappiin, joten:
Rakastuitko Lappiin?
Tämä vastaus taitaa olla jo selvä, pelko toteutui, muttei se enään pelko ole. Myönnän, rakatuin Lappiin. Ja haluan sinne takaisin.