ja mut löytää edelleen Pielavedeltä
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin tämänkin blogin kirjoittaminen. Viimeisen blogin kirjoitus on päässyt hieman liiankin pitkäksi venähtämään, autokin on palautettu yli kaksi viikkoa sitten. Muutamaan otteeseen olen katsellut kuvia läpi ja lukenut blogiani edestakaisin palaten ajatuksissani niin Nuorgamiin kuin Juoksenkiinkin.
Matka itsessään oli menestys, olen saanut paljon kehuja blogistani, joku ehdotti minulle jo kirjailijan ammattia. Jos saisin tarjouksen lähteä Lappiin tekemään samankaltaista reissua, en miettisi kahdesti. Lappi kaipuu jäi ja se vaivaa, miten voi tähän asti sydämeltään ja sielultaan ollut kaupunki-ihminen kaivata paikkaan jossa naapuria saa hakea? Tästälähin Lapissa käynnistä tulee rutiini, vähintään on kerran muutamassa vuodessa päästävä asuntoautolla Lappiin.
Mutta sen suurempia turisematta, kiitän ja kumarran. Tälläistä blogia en olisi jaksanut ylläpitää ilman innokkaita lukijoitani , moni asia olisi jäänyt tekemättä jos en olisi matkastani blogiin porissut. Monet kerrat minua vei eteenpäin ajatus että tästä saa hyviä kuvia blogiin, muun muassa Saana olisi ilman teitä jäänyt valloittamatta. Sain kehuja kuvieni paranemisesta mitä edemmäs matkaa menin, mutta pohdin että paraneeko kuvani vai ovatko maisemani joka kerta entistä huikeampia? Ken tietää.
Sanonko vielä olevani karavaanarikokelas? En. Voin sanoa olevani karavaanari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti