Inari
Viltsu on ilmeisemmin ymmärtänyt että parhaiten heinää saa leskellä yötä kun alkaa repimään sanomalehteä. Kieltämättä kikka toimii. Noh kuitenkin sain hyvin nukuttua ja aamulla heräsin taas valon kirkkauteen. Pian herättyä päätettiin jatkaa eteenpäin.
Ensimmäisenä pysähdyttiin Ivalossa tankkaamassa. Ensimmäinen bensamittari johon pysähdyin oli suljettu ja toinen, kun olin menossa tulostamaan kuittia, meni jumiin. Yritin viereiselle mittarille parkkeeranneen miehen kanssa saada konetta toimimaan, mutta näyttö vaati jotakin huoltoaseman koodia, ja mistäs ihmeestäe sen tietäisimme. Ilman kuittia jatkoimme matkaa.
Muutamia kilometrejä ennen Ivaloa oli Ivalon lentokenttä, sen ohittaessani tajusin että tästä eteenpäin jokainen kilometri on pohjoisempana missä olen koskaan käynyt.
Vähän matkan jälkeen Ivalosta pysähdyin pysähdyspaikalle. Pysähdyspaikka oli muistaakseni Ukonjärven rannassa, näkymät oli hienot, kuvia siitä tulee myöhemmin, sillä tietokoneeni akku on tällä hetkellä tyhjä.
Muutamiakin poroja matkalla näkyi ja välillä ei melkeinpä raaskinut katsoa tietä kun maisemat oli huikeat. Tie kiemurteli tunturien juurilla, järvien rannoilla. Jyrkkiä mutkia, isoja alamäkiä. En olisi ikinä uskonut Suomesta löytyvän jotakin tällaista maisemaa, näkemisen arvoista todellakin.
Hetki sitten saavuin Inariin. Yritin taas kerran etsiä autolle varjopaikkaa, mutta turhaan. Nyt istun kahvilassa aamupalalla, vittuuntunut myyjä ei edes tervehtinyt. Inarinjärvi näkyy pensaiden takaa ja ilma on silleen sopivan lämmin. Käyn ehkä vielä paikallisessa Kuukkelissa hakemassa hieman matkaevästä ja yritän päästä jotenkin Inarinjärven rantan, haluan tietää onko vesi kylmää..
Ja koska kerran Inarissa olemme niin aiheeseen kuuluvaa räppiä inarinsaameksi :
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti