Rajan taakse

Päivä 9. Kello, jotkain yhden ja kahden välillä, sillä huomasin että tietokone ja puhelin on eri ajassa. Joten paljon siis kello oikeasti on?
Nuorgam leirintäalue

Illalla ilma alkoi viilenemään ja yöstä tulikin suhteellisen kylmä. Aamulla ainakin lämpötila hipoi kymmentäastetta, autossa alkoi olla jo aika kylmä ja onnekseni olin illalla tajunnut sulkea kaikki ikkunat ajoissa, joten vältyimme kylmimmältä ilmalta. Tänään heräsin lintujen sirkutukseen, varmastikkin lintu istui auton katolla ja huusi kuin riivattu. Ilma oli sateinen ja muutamia pisaroita tuli kun unenpöpperössä hoipertelin vessaan.

Noustuani päätin lähteä käymään Suomen ja Norjan rajalla, tästä olisi siihen kartan mukaan noin kolme kilometriä ja tulliasemalle hieman yli viisi kilometriä. Polkemaan lähtiessäni sanoin heipat naapureilleni, jotka olivat jatkamassa tämänpäivän aikana matkaansa eteenpäin Norjan puolelle. Tajusin polkaistuani tielle että jalkani ovat vieläkin hyvin kipeät Saariselällä tekemästä patikoinnista, polkeminen tuntui hyvinkin raskaalta.  Tie oli suhteellisen tasaista, pieniä mäkiä tosin, muttei mitään mahdotonta, onneksi.
Ensimmäisenä saavuin rajalle, hämmästyksekseni raja oli vain kyltti ja kamera. Lisäksi rajalle oli tehty EU.n ja Suomen pohjoisimman kohdan rajapyykki.

Maisema muuttui yhtäkkiä rajan jälkeen, huomasi heti ettei ole enään Suomessa. Vaikka raja onkin vain karttaan muttei luontoon piirretty viiva, niin pysähtyessäni kirkolla kuulin jo Norjan kieltä sekä kaikki hautausmaan kivet oli norjaksi sekä huomasi hautauskulttuurin eron.

 Talot alkoivat olemaan, noh, hyvin norjalaisia, lisäksi näkyi monia maatiloja.
Kirkon pihassa käväsin takaisintulo matkalla, ihanan sympaattinen kirkko, tosin hautausmaalla käyskennellessäni meinasin jo taittaa nilkan. Mutta vain melkein, joten ei mitteen hätteee.

 Raja tullessa takaisin Norjasta Suomeen. Aloin miettimään että kuka on aikoinaan määritellyt Suomen ja Norjan rajan, onko käyty jokin sota, sivistyksessäni on aukko.

 Tää kyltti oli ihana, ilmaisesti saameksi tai norjaksi kadun nimi on hieno ja suomeksi, köyhäntie. Näissä maisemissa ei kukaan voi olla henkisesti köyhä.

 Ja tämä, se miten ruotsia tai norjaa osaan niin eikös billig ole halpa (?), jos täällä on halpaa, niin en halua tietää mikä on halpaa Norjassa.

Nyt istun leirintäalueella, täällä oli tarjolla pyykinpesu mahdollisuus, tosin maksoikin se 7 euroa. Tarkoitus olisi kuivata pyykit pihalla, mutta sadetta hieman ripsii jo nyt, enkä fiksuna tajunnut ottaa kotoa mukaan kuivaustelinettä. Kai mie jotakin kehittelen.