Kaunispään huipun ravintola, Saariselkä
Menin nukkumaan vasta yhden jälkeen kun jäin katsomaan auringonlaskua. Loppuun asti en jaksanut katsoa kun alkoi uni niin painamaan. Ensimmäisen kerran heräsin yöllä, tai aamuyöllä ennen kuutta, siihen kun Viltsu repi valtoimenaan sanomalehteä. Ärähdin kanille ja laitoin sille lisää heinäää, johan hiljeni. Muutaman tunnin taas nukuttuani heräsin auringonpaisteeseen, joka paistoi pimennysverhon rakosesta suoraan silmääni.
En kauaa hereillä kerennyt olemaan, kun aloin jo valmistautumaan päivän patikointiin. Tarkoituksena oli kävellä noin kahdeksan kilometrin lenkki, ensin tästä alas ja toista puolta rinnettä ylös. Repun pakattuani, matkaan lähdin noin puoli yksitoista. Aurinko piastoi suoraan niskaan ja tajusin unohtaneeni aurinkorasvan autoon, no ei voinut mitään, mutta onneksi polulla jonkinverran varjoa oli.
Sain kävellä hyvinkin rauhassa, muutamia ihmisiä tuli vastaan ja sama pyöräilijä ohitti minut kahdesti. metsän siimeksessä ei kuulunut muuta kuin tuulen huminaa ja omat askeleet. Juomista olin toki varannut mukaan ja hieman eväitä, juomiseni alkoi uhkaavasti puolenvälin jälkeen loppumaan, mutta onneksi täällä on tunturipuroja, josta uskalsin täyttää pulloa. Täytinkin sitä ainakin kahteen kertaan. Onnekseni loppumatkasta aurinko alkoi mennä välillä pilveen ja tuuli puhalsi viileänä, joten se helpotti ainakin hieman Kaunispäälle takaisin kiipeämistä. Mutta pitemmittä puheitta, kuvia, jee:
Tästä suuntaan takaisin autolle, lepään hetken ja ehkä sitten voisin lähteä kylpylään, sillä haluan suihkuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti