Päämääränä Nuorgam

Päivä 8. Kilometrejä takana 1263.
Nurogamin leirintäalue.

Inarista eteenpäin lähdettyäni matkasta ei meinannut tulla yhtikäs mitään. Pysähdyin lähes joka toisella P paikalla, milloin tarkistaen että onko rengas puhjennut, vessassa tai ihailemassa upeita maisemia. Maasto muuttui rajusti, puista tuli kuin yhtäkkiä paljon lyhyempiä sekä horisontissa alkoi näkyä toinen toistaan korkeampia tuntureita. Muutamia poroja näkyi siellä täällä. Tie mukaili enemmän maaston kuin ihmiset mielenjohteiden muotoja, edelleen tie mutkitteli, ylämäkiä, alamäkiä.. Maisemat toinen toistaan hurjempia.

Kuvia matkan varrelta:
ensimmäisenä Ukonjärvi, josta jo edellisessä merkinnässä mainitsin:

Matka eteni aina muutamia kilometrejä kerrallaan, osa ajasta meni vain maisemia katsellessa, ihastellessa ja useaan otteeseen hoin itsekseni että ei tälläistä voi olla Suomessa, tuntureita, upeita maisemia.

 Yllä oleva kuva ei ihan helpon työn takana ollut, kiipesin jyrkän marjanvarpuja täynnä olevan rinteen. Samalle parkkipaikalle osui kaksi miestä pojan kanssa, yrittäen samaa kuin minä, saada tästä maisemasta kuvaa. Toinen miehistä kiipesi alas, ja minä toki perässä. Jotta osaisitte arvostaa omistautumistani tälle blogille, kuva rinteestä alla:

 Viimein saavuin Utsjoelle. Se oli paljon pienempi paikka olin luullut, käväsin kaupassa, ostin Viltsulle porkkanaa sekä tomaatteja (jotka tosin itse söin) sekä yhden jätskin. Syötyäni jätskin olin käytännössä kiertänyt koko Utsjoen keskustan. Kuva kuitenkin Norjan ja Suomen rajasillasta:

 Suuntasin Utsjoelta Nuorgamiin, tie oli hivenen kapea ja tie todella mutkitteleva. Monta kertaa meinasin pysähtyä, mutta missasin kaikki mahtavat maisemat, kun niitä itse vain ihastelin. Yritän pysähtyä takaisinpäin mennessä johonkin hyvälle kuvauspaikalle. Yhdelle P paikalle tosin pysähdyin, kuvassa vasemmalla Norja, oikealla Suomi sekä Teno joki:

Nyt istumme Nuorgamin leirintäalueella. Tullessani tänne törmäsin noihin samoihin miehiin jotka olivat parkkipaikalla kuvailemassa edellisissä kuvissa näkynyttä maisemaa. Juttelimme muutamisen minuuttia ja annoin heille blogini osoitteen, toivottavasti löysivät sivuni, hei siis teille, jos löysitte! Sopivaa paikkaa autolle etsin monia minuutteja, pyörin leirintäalueella olematta tyytyväinen yhteenkään paikkaan, viimein huomasin paikan josta näkee suoraan Teno joelle, oikeastaan tästä voi laskeutua pientä rinnettä joelle. Karavaanarinaapurini ovat mukavia, olemme jo keskustelleet sekä he auttoivat minua nostamaan pyörän pois auton perästä. Viltsu taas istuu tyytyväisenä ulkohäkissään ja on tehnyt naapureihimme tuttavuutta.
Pitäisi käydä kaupassa, tästä on keskustan kauppoihin alle kilometri, kai, mutta parhaillaan sataa vettä, enkä viitsi lähteä itseäni kastelemaan. Odotan hetken, voisin käydä katsomassa leirintäalueen vessat sekä sen onko täällä pyykinpesu mahdollisuutta.

Nuorgam on oikeastaan pohjoisinpaikka mihin Suomessa voi mennä, kuulemma ainoastaan kolme kilometriä on todelliseen pohjoisimpaan kohtaan, joten oikeastaan voin sanoa olevani Suomen katolla.