Nuorgamin leirintäalue
Saatuani pyykit pesusta alkoi sataamaan vettä ihan reilustikkin. Mietin että mihin ihmeeseen viritän pyykit, kun ei niitä nyt voi uloskaan jättää. Viritin siis pyykit yksi kerrallaan autoon sisälle kuivumaan. Näky ulkoapäin etulasista on kyllä karmaiseva, mutta osa pyykeistä on jo kuivia. En kyllä kehtaa kuvaa viritelmästäni julkaista, kun muutenkaan ei ole auto ihan siinä siisteimmässä kunnossa.
Pyykin pesun jälkeen en oikeastaan tehnyt mitään, vahdin Viltsua ja surffailin netissä. Ennen kauppaan lähtöä tosin Viltsun hieman vastentahtoisesti siirsin sisähäkkiin, sillä ulkona alkoi olla jo hieman liian viileää ja tuuli yltyi yltymistään. Kauppaan lähdettyäni huomasin pyörän ohjaustangon temppuilevan, se oli jotenkin vääntynyt ja hetken ajettuani tajusin että se oli melkein irti, pyöri ympäri ja muutamaan kerran hieman pyörän kanssa horjahdinkin. Ajoin varovasti kauppaan, pihalla tajusin etten tiennyt miksi oikein kauppaan tulin, menin silti sisälle tosin ostamatta mitään sen järkevämpää kuin viinirypäleitä sekä suht lähellä tuotettua perunarieskaa. Jonossa edelläni ollut ilmeisimmin norjalainen mies sopersi minulle jotakin norjaksi ja päästi edelleen. Tyhmänä kiitin suomeksi. Lähdettyäni kaupasta mietin hetken uskallanko pyörällä ajaa, varovasti mutta hitaasti etenin takaisin leirintäalueelle. Matkalla jokin auto tööttäsi, tööttäsikö se minulle en tiedä, tai ehkä näytän niin turistilta näissä maisemissa.
Menin ensimmäisenä maksamaan omat yöpymiseni (huomaa että ollaan lapissa sillä tultuani tänne, kun en osannut sanoa monta yötä olen, niin kassaihminen sanoi että voin maksaa lähtiessä. Ihanaa luotettavuutta), kaksi yötä tai vuorokautta, riippuu mistä kulmasta katsoo. Yhteensä hinta tosin oli 50 euroa, kallista, mutta en valita. Kysyin kassan takana olevalta nuoremmalta mieheltä että olisiko täällä mahdollisesti lainattavissa jotakin työkaluja, sillä pyörän tankoni oli lähes irti. Mies yritti tivata että millainen avain, kuusi vai kahdeksan kulmainen? ÖÖ, ei mitään hajua, sen tiedän että tanko on irtoamassa. Tähän väliin haluan kehua palvelua, sillä mies tuli pihalle, katsoi pyörääni, haki sopivan avaimen ja ruuvasi tangon paikoilleen. Etelässä olisi vain lyöty avain käteen ja sanottu että tee ite. Lappi i love you. Kiitin ja ajoin tyytyväisenä takaisin autolle. Ja samassa tajusin että minun piti ostaa kaupasta yksi postikortti, dämit, haen huomenna.
Nyt istun taas autoni vieressä olevalla pirttipöydällä, muutaman kymmenen metrin päässä oikealla on Teno joki. Ilma on taas viilenemään päin, yöstä saattaa tulla kylmä. Syön ostamaani perunarieskaa, hyvää o.
Olen saanut useaan otteeseen kuulla pahentavani blogillani lappi rakastavien ihmisten kaipuuta tänne, enkä tee heille asiaa nytkään sen helpommaksi, sillä kuva maisemasta jossa parhaillani istun, ja maisemasta johon herään, ainakin vielä huomenna.
Ja hiljalleen kohta kymmenenpäivän karavaanarielon jälkeen alan hiljalleen päästä sisälle täähän karavaanariuteen. Todellinen karavaanari nauttii hieman väkevämpää, hieman upeammissa maisemissa. Mä niin oon ansainnut tän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti