Kilpisjärvi
Mä olen saanut kovaluontoista kritiikkiä siitä että blogimerkinnöissäni en tuo tarpeeksi esille matkakumppaniani, kania joka kuin pakosti on raahattu tälläiselle matkalla. Mutta nyt, koska emme tänään ole muutenkaan mitään muuta puuhanneet kuin uppoutuneet Youtuben ihmeellisen maailmaan, niin kääntäkäämme katseemme siihen taustavaikuttajaan, Viltsuun, kaniin jota eniten vitutti kaikki.
Kaikessa kokonaisuudessaan Viltsun matka on hyvin sujunut. Tosin hyvin usein vastahakoisesti on kani pikkuhäkkiin tullut ja muutamaan kertaan esittänyt kuollutta jotta saisi huomiota. Monet tämän blogin lukijoista tuntevat Viltsun, Viltsun maine on kiirinyt moniin paikkoihin asti ja siitä on nopeaan tullut kuin kaikkien kani. Ketään ei enään kiinnosta mitä minulle kuuluu, kaikki vaan kysyy että mites Viltsu. Tältää tuntuu kai olla mamma. Mutta ihanan lutuisen valkoisen karvapeitteen ja ruskeiden korvien alla asustaa todellisuudessa riiviö, riiviö joka saa mamman välillä riekaleiksi. Tämä kiusankappale tietää kuinka saada huomiota ja huudot niskaan.
Yksi hyvä huomionhaku temppu on sanomalehden repiminen, varsinkin keskellä yötä. Keinoin saa ainakin heinää tai vettä lisää, hyvällä tuurilla porkkanan. Toisena on kulmavessan repiminen, jo aikojen saatosta kun neiti minun huusholliini tuli olen teipannut visusti kulmavessan kiinni seinämään, ettei se joka aamu nökötä keskellä häkkiä. Nihkein hampain on neiti hyväksynyt teippausmetodin.
Rapsutuksia neiti toki rakastaa, ja niitä onkin jatkuvasti kerjäämässä, mutta jos hieman saa käden syrjää nuolaista, niin aina parempi. Eli ihmiset jolla on hirmuista stressiä tai muuten vaan tarvetta päästä tyydyttämään eläimen rapsutus tarpeita, niin yhteydenotot kommenttiboksiin kiitos.
Kaikenlaisia ruokia Viltsu mielellään maistelisi, monet palat olen joutunut antaa tälläkin matkalla rieskaa maistiaisiksi, mutta kaikkea sokerista neiti himoitsee. Kerran erehdyin antaa maistaa suklaamuroa ja siitäkös neiti innostui. Heinä silti kuuluu tärkeänä osana ruokavalioon ja sitä on ainakin tällä matkalla kulunut kohta jo kolme pussillista. Vesi maistuu sillointällöin ja sitä osataan täällä nykyään kerjätäkkin.
Asuntoautossa on hankalaa päästää kania juoksemaan, sillä kokolattia matto. Moneen kertaan neiti katseleekin haikeana että voikun pääsisi ulos pieneltä tuntuvasta häkistä, mutta tänään kun tein hienon jatkohäkki viritelmän, niin siitä ei tunnuta olevan kiinnostuneita sitten pätkääkään. Itse olen enemmän innoissani kun koko kani konsanaan. Kiitosta vaa.
Mutta kaikkien niiden hermostumisien ja hermoromahdusten jälkeen osoittaa Viltsu aina sen ihanan puolensa ja voittaa minut kerta toisensa jälkeen puolelleen. Ja koska puhelin ja kamera tulvii yli jo tämän valkokarvapeitteisen silkkiturkin kuvia, niin jaan niitä nyt osan teidän kanssanne. Enjoy.
Ja porkkanoita saa lähettää lisää t.Viltsu.
Pps. Hakekaa mut pois tästä helevitin albaaniasta saatana t. Viltsu
ppps. auttakeeeeee täällä ei saa ees viinirypäleitä t.Viltsu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti